UKON: Kalle ja Ada
Suomentanut Leevi Lehto
Runo on kokoelmasta Synopsis, joka ilmestyi alun perin ruotsiksi 2007 ja suomeksi elokuussa 2008 ntamon julkaisemana.
Huomautus: Runo on useaan kertaan muokattu satunnaiskollaasi noin 20 ns. göteborgvitsistä, ks. www.goteborgshumor.com. Runossa mainitut henkilöt ovat ko. vitsien tai tarinoiden vakiohenkilöitä – Kal / Karl, Ada, Åssbon / Osborn, Beda, Orvar ja Erland, sekä milloin on kyse ensin mainittujen lapsuudesta, Lille-Kal, Lille-Ada. Suomennoksessa Göteborgin murteen “epäruotsalaisuuksia” saavat edustaa Stadin slangi, suomenruotsalainen idiomi ja eräät Googlen käännöspalvelun tarjoamat ratkaisut. – Liseberg, tunnettu göteborgilainen huvipuisto; Rotunda, tanssilava edellisessä; Johannesberg, hienostokaupunginosa G:ssä.
KALLE JA ADA
Olskrokstorgetilla gubbet bruukka sitta fiinisti ja spiissa lanttulaatikko ja läskisoossi ja Kallikääryleitä devilseija Kallea kalleimmillaan mutta kaikkista paras safka on saattans muniva-kanat. Tiettysti Kalle on ollut pullo genevärissä. Ossbonni saa visst vähä maista, sano Ossbonni. Nää sää et genevroidu, täytyy bjudaa kruusaten. Missä se sitta? Ossbonni ei vetää herneen, nuorimies on hänen Lille-Kalle ja pelata futis ei ole yhtä kuin riisua kledjut mike ei ole sallittu. Jassååå! Ettäst kylpemään, Ada-neiti, vassakuu sanoo rantsuvaksi ennen kuin ehdin riisukaan.
Ada: – Ohi panimo Prippsin. Miksme oltiin tulossa himppuun Lisebergistä. Ada on Rotundassa ja stondaa ja bamlaa tanssikavaljeeri kaa:
– Unohda, sanoi ratsuope, kun minua haetaan asun toispuol stadi.
– Se oli loistava idea.
– Jaha, ylös ja pakettiin. Håppsan tuossa tulee minu mies.
Keskellä mäkeä. Tiivis kavaljeeri.
– Viekkä jenast. Ei te, vaan te!
Ada: – Eikö hän myös?
– Juu kiittos, vastasi flirttaava puotipuksu. Ajatus: missä neiti budja?
Kalle on ollut hummaamassa ja hipsii himppuun hiprakassa, fluudaa ku suora
Ada: – Jasso, bonjasit siis?
Kalle: – Hitto viekkö ellen usko sitä ja sitä ja sitä ja sitä, suurten bailujen jälkke isäntä treffas vieraat. Tämä sanoo tattis viimeisestä.
Ja molemmat ihan heepnaadilla lyötyjä:
– Mitä ihmettä! Se oli minu pallo herr direktör. Kalle naukkaa snadit sanoo:
– Epäonnesi ej petä eikä sitä tunnu onnistavan lainkka. En snaijja, eihän minulla ollut lainkka mato koukku.
Ossbonni: – No kai nyt senttä iha snadisti oli.
Kalle: – No mutta ei se vielä mitään? Höördu, meillähän on buteli. Ehdotan että kun yksi saa, toinen otta ryyppi murheesse.
Kalle ja Ossbonni kalastavat. Eelanti ja toiset nappaa: – Skåååål!
Eelanti heittää taas sisään, ja taas nappaa. Pienen, koukun.
– Ettekö voisi föraa vähän lujempaa miees!
– Mä föraan niin lujaa kuin pystyn, vastaa Ossbonni.
– Mitä, ja Ossbonni kun onnistui putsata yksi. Hyi helvvete, puuskahtaa hän, senkin karkkipossu!
Nyt ovat Kalle ja Ossbonni ajaneet Johannebergiin ja kreivittäröitelleet snadisti.
Konsulinfrouva Lagerbielke on soittanut dörtsistä. Nikkari sattuu olla Ossbonni.
– Herremujjee, mikä dörtsi sanotaan.
– Minu bruukka ne viedä väärään. Helvete että kansanhumööri on julmaa. Minukin on huijattu niin että päädyin sama pöyttä safka kanssa.
– Nyt ei vapaaherratar enää pysty pidätellä:
– Minu bruukka kutsu liirumlaarum.
Kalle: – Meetri faaluninmakkaraa.
– Metreittäin eikä kilottain, informoi puksu.
– Nå jå tuli tupenrapinat! Saitko paikan?
– En, täti tahtoi tietää käsistä ja sitten jaloista.
– Ellette pääse lujempaa minä jäädä junasta vastaa Ossbonni. Tyhmekö sine ole vai? Ja mine myöhesty monte minuutti! Mutta onneksi teen sivubisnis taksisafööri.
Hallå, Tukholmanjuna! Nyt saat tehdä pikku palvelluksen …
Kieppaat Vihannestorin Kauppahallin kautta ja ostat hiukka leikkele.
– Ei Kalle, kyllä Kalle, en ole ostanut kaappi, niin niin, no ei ihme että sillä on semmoinen matkakuume. Kun Kalle nousi vaunu ja ohitti Stampgatanin panimo, informoi opas:
– Ei lihapullatkaan niin dillejä ole.
Kalle vastasi salamannopeasti: – Jovain, sanotaan mitä sanotaan niin se on kahviplöröä Göteborgista ja sen saa otta mukka himppu ja maistaa herkku. Gott!
Putkimies Årvar oli yhden tädin luona Vaasastan toteuttamassa kauhea melu, tant
kiroamaan ja haastamaan oikeus häiriökäyttäytymistä.
– Nå miten Årvarin kävi?
Årvar näyttä vähä ihmetys, mutta vasta: – Noo, intissä oltiin Gotlandissa ja pelata Kööpenhamina ja in Oslo. Tuuli niin peijjakkaasti että lennätti meidät Punaiselle Merelle … Ne oli myrskyisiä purjehduksia ne!
Adaa ja Bedaa alkaa ottaa aivoon niin he sanoo:
– Katoa, tai hanki frendi ittelles.
– Puhutteko te englanti?
Kalle: – Että puhunko? Tahtoi askel vähän pettää toisinaan.
Ada nosti katseensa ristisanasta ja huolehti nuuskasta. Kalle repi itsensä verille moniin kirjaimiin.
– Niin, Kalle on unohtanut kaikki lämpimät.
– Tuo tuolla oli takuulla oma itsensä.
– Mitä, tiedätkö yli 300 vuotta sitten!
– Kuka kyyditsi?
– Ossbonni, touveihin! Mikse sinä Ossbonni ihmettelet että olen keksinyt hänen nimi huulipunalla totuutta päällä.
– Kuulin kyllä ja nimeni on Kalle!
– Kuulit kyllä että huusin ei! Kylvet tänään koska sait simmaa selälläsi silloin?
– Minusta ihmiset katsoi minu vähä kumma silmä.
– Nåå, lille Ada, voidaanko tehdä jotain että saada syntien synti.
– Ne menee Kustaa Aadolfin torin poikki ja yrittä opetta niiden pikkuskidi Kalle aammiaispöydässä niin silloin tapahtuu jotakin mikä tuli järkytyksenä: Suola on loppu!
Vanhemmat: Puhu! Miksi sinua ei ole aina ollut suola?
Kalle: – Ei.
Opettaja (osoittaa ankarana suolaan): Mikä ihme buukstaavi tämä on?
Kalle: Hylje.
Lille Ada: Onko se niin jos pitää kotilo, mutta sen kotilon minä ole kuullut, se on Kuolleelta mereltä: Sano eläin joka elää Grönlanti!
– Maisteri: Oikein.
Kalle: – Ja kolme eläintä, mitä eroa tunnin miettimisellä oikeastaan on: kuutiosentti on Ada, urheilusaavutukset on Årvar ja Adam on mansikka.
– Niiden oli pakko anta kanoille jäätelöä kovaksikeitetyistä munista.
Opettajatar: – Lumiukko on tehty lumesta…
Lille-Kalle: – Suukko, nå sitten mä otta neljä meetri.
Lille-Kalle uudestaan: – Sitten mä otta ja puhua tanssikavaljeri kanssa.
Ada on ostamassa hamekangasta ja pulittaa.
Puotipuksu mittaa.
– Kiittos paljo sanoo Ada ja bungaa.
Juna menee sisään Adaan ja tunnelin pimeydessä kuulu miten hän otta hänen käsi minun polvelta! Ei älä taputa hevosta käynnin aikana!
– Se on Adalta kielletty.
– Miksi minulta?
Kalle kertoo omistaan: – Kun mä olin snadi kellään ei ollut bollaa, faija.
– Niin sinulla niin.
Kallelle tarjotaan paukku ja johtaja joka halu olla kivasti halu yhden toiseen jalkaan, siis paukkun, ja puuskahtaa: Päivää Kalle joka oli ollut yksi varsin filosofiset sillä fiini konjakki meni alas samaan jalkka. Se oli fiiniä konjakkia mitä tarjosin he arvaa, koska saatiin olla siellä frendien kaa. Aamulla tulee hän tietä ohi hänen sänkykammari kohti ja huusi: Oletko yhä siellä ylös? Olen ylös filosofoimassa.
– Nää, ja Eelanti on ulkona Långedragilla tiukkaaviinaa välissään.
Kalle sanoo: – Kala vielä niin nuo kaksi saa pian ylös makrillin ja paukun.
– Hoono toori Eelanti. Eikä kestä kauaa ennen kuin pikku makrilli roikku ja tärise, huomauttaa Ossbonni.
Eelanti tunte surullinen himo jatka kalastusta pitkään. Hän voisi saada toinen naukku, niin Kalle ja Ossbonni tuijotta hän: Onko sulla koukku siima?
Kalle ei luotta taloussprii. Kalle maistta kokkeks.
– Kaippa lisä potaska.
Ossbonni: – Tusen okså, nikkari jonka pitäisi laskea yksi tulee ja kysyy.
– Jaha, kysyy mistä?
Konsulinna tutkii Ossbonnia alentuvasti ja häntä sanotaan ihan totta konsulinnaksi! Ossbonni nappaa joskus homma kyyditä isännöitsijä joka ylittää nopeusrajoitukset ja isännöitsijä saa ajaa nopeammin miees! Mutta tämä ajaa niin luja kuin pystyn, mitä ei niin usein näekään! Ensin sain näyttä, sitten frouva sanoi minun pitä näyttä että olin näyttä väärin.
Kalle menee hankkimaan safkaa viikonlopuksi. Kaikkien ihmisten joukossa seisoo vapaa puotipuksu:
– Emme myy makkara!
– Antakaa minulle kilometri vanhaa Merimiesvälitystä Stigbergslingenillä.
– Niin Kalle saa sanan: kyse oli matkasta vanhalla kunnon “Rosalynillä” joka purjehti kohti Antwerpenia kappaletavaralastissa. Kuudessa vuorokaudessa. Tuuli oli juuri alkamassa asettua kun … Mitä hemmettiä, että Antwerpeniin menossa, niinhän minä kipparille sanoinkin!
– Kuule, sä sait sen, ei ollu tuhlaus.
– Kuule, tarkoitatko kuole vai kuule?
– Jaa no siinä tapauksessa paras pitä se lahjana …
Äkkiä raitiotien kiertoajelubussissa Drottningtorjetilla kun sanotaan: – Ja nyt ajetti Adan ja Medan kanssa kölivedessä ja oli niillä sitkeä täti Korsvägenille ja mies riippui yhä vain. Lopuksi Ada kääntyi ympäri silloin huusin poliisi. Tai otetaan alusta ja Rune on vuotava elementti luona ja toisen. Ne tule esiin ja esiintyvä tosi huonosti. Rune-täti haastetaan rosis.
Tuomari: – Kertokaa vähän!
Rune: – No tuota, lyijyä oli niin vähän. Ja Årval kanssa bruukkas. Ja silloin sanoin vain: “pikku naapuri, pikku naapuri…”
Kalle touhuaa suuressa maailmassa. Hänellä on matkatoimisto, jossa paikka vapaana, ilmoittautuu hakijaksi. Matkatoimistonjohtaja katsoo ja kysyy häneltä, onko matkustanut paljo.
– Tänä vuonna olen nähnyt Ruotsin maajoukkueen.
– Jaha!
Kalle tuli himppu pikkutunnit ja istui valveilla ratkoten sanaristikko.
Kiukuspää Ada sanoi:
– Tulee kotiin ja niska vastaa:
– Miten Adan synttärien käy ja saada kalansa ja Ada osoittaa patsasta:
– Mies muistin virkistämiseksi!
– Hän delasi ja he juhli hänen muisto, milloin tulit himaan leffasta eilen, Kalle?
– Sano autolle!
– Hän huusi unessa: Ei, Gusten, ei!
– Mistä sä oikke rähjä?
Äiti: – Lille-Kalle, ei sinulla ole masu pipi.
Kalle: – Mutta viiden vuoden päästä voi olla, vanhemmat ovat sanoneet, mutta turhaan. Eräänä aamuna Lille-Kalle avasi suunsa sanoi:
– Mutta rakas Lille-Kalle, et ole voinut tehdä sitä aikaisemmin?
– Lille-Kalle: Aikaisemmin täällä näin keittiön pöydällä.
Konfirmaatiopappi pitää kuulustelua kysyy: – Sano mursu!
Lille Ada: – Pakko kai se on tarjota kun opettaja kysyy:
– Osaatko? Mutta ehkä osaat sanoa mitä se muistuttaa: risti-ässää.
Uskotko että on totta että voi kuulla meri kohista korvassa?
Lille-Kalle: – Uskon.
Lille Ada kehuskelee kotiintullessaan mustasukkaiselle: – Ulkona siirtolassa oli niin lämmintä että ruvettiin munia.
Lille Ada uudestaan: – Mutta eihän sieltä sitten mitään tullut kumminkaan!?
Lille-Kalle: – Oikein.